Lunta ja pakkasta (ja Sakkeuksia)

Se ois taas aika kirjoittaa uutta blogausta, koska lupailin vähän edellisessä kirjoituksessa että pyrin kovasti kirjoittamaan useammin kuin viime syksynä.. 

Tammikuu on edenny hurjaa vauhtia. Edellisen blogauksen aikaan kovasti odoteltiin rinteiden aukeamista ja muutenkin kylmempää säätä. No, sitä saa mitä tilaa, kyllä meikä tyksii kovasti näistä -15 asteen pakkasista. Lumi narskuu kenkien alla, voi laittaa kaksi hupparia ja talvitakin ja tuplalapaset ja ulkona metsä on kauniin valkoinen ja taivaalla tähtiä ja ja ja on vaan kaunista. Isä on melkoinen taiteilija kun se on luonu tän niin kauniin luomakunnan. ♥ 

Muuten mun elämäni rullaa mukavaa vauhtia eteenpäin. Musta tuli joulukuun alussa yrittäjä ja oon nyt sitten omien työaikojen varassa, mikä on tehny oikeastaan aika hubaa. Päivisin voi päästä tsekkailemaan Laajiksen rinteitä ja aamusin tai iltasin sitten tehdä hommia. Voi rytmittää elämän vähän sen mukaan että minne Henki vie ja kehoittaa menemään. Ihan kuin mää niin tarkasti kuulisin mitä PH mulle puhuu, hah! Eli käytännössä saan vaan mennä ja touhuta ja nauttia elämästä ja sitten huomaan että Jeesus pitää huolta ja siunaa sitä hyvää mitä satun yksin Jumalan armosta tekemään. Huhuh miten maukasta, höllivää etten sanoisi näin Jyväskyläläisittäin. Huomennakin oon menossa Muuramen takamaastoon tsekkailemaan kaveriporukalla yhtä hyndää! Että miten siistiä!

Tänään oli mulla myös kasvun paikka. Mulla oli Tukikohdan vetovastuu pitkästä aikaa ja rehellisesti sanoen olin järjen tasolla valmistautunu tosi vähäisesti, onneksi sentään rukouksella hyvin. Maanantaina vasta muistin että mulla on veto (kiitos Emmin joka muistutti) ja sit tiistaina rukoillessa huomasin saavani Jumalalta ajatuksen illasta; älä ajattele tarkkaa kaavaa illalle. Aha, no kettu kuittaa. Mulla siis on tapana miettiä aika tarkasti jopa alkujuonto että mitä mainitsen, mikä raamatunpaikka ja mitä sanavalintoja. Mutta nyt tän ajatuksen siivittämänä sitten kaikki ajatukset mitä päivän mittaan tuli niin otin vaan vastaan niin että ahaa, hmm, hyvä ajatus, katsotaan muistanko vielä illalla. Omia tapojani vastaan en siis myllyttänyt enempää sitä että mitä tuun puhumaan. Siinä sitten huomasin vetäväni alkujuonnon niin sanotusti "haistellen Jumalan tuulia". Alkujuonto ei (kai) mikään ihmeellinen ollu, mutta sitten Masan puheen aikana kääntyi yksi ajatus päälaelleen, jonka jaoin myöhemmin. Ja kas kun Jumala pisti hedelmää tulemaan sen kautta. Siistiä miten ihmiset oikeesti voi rohkaistua siitä mitä Jumala vaan jakaa meidän kautta, ja ilman että mun piti sen enempää myllyttää mitään että mitä tuun sanomaan. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!

Itse asiassa voisihan sen ajatuksen jakaa tässäkin. Kaivakaapa mielenne sopukoista (tai Raamatusta Luuk 19:1-10) Sakkeuksen tarina. Sakkeus, veronkerääjä, vihattu ja yksinäinen pieni mies, kiipesi puuhun nähdäkseen mikä mies Jeesus oli. Jeesus näki Sakkeuksen, kutsui alas puusta ja söi hänen luonaan ja Sakkeus nykytermein ilmaistuna tuli uskoon ja lähti seuraamaan Jeesusta. Nykyaikana vastaava tilanne saattaisi olla se että Sakkeus katsoo facebookin kautta että mikäs mies toi naapurin Ykä oikein on. Me usein saatetaan kokea olevamme tälläisiä Sakkeuksia, jotka etäältä, esimerkiksi facebookin tai jonkun muun välineen kautta vaan seurataan kauempaa, kenties muita ihmisiä tai itse Jeesusta. Jeesus kuitenkin haluaa kohdata meitä ja poistaa ne välineet siitä välistä. Ja kohtaakin ja sit me pölähdetään uskoon. Mutta sitten, uskoon tullessa tilanne kääntyy jo vähän päälaelleen. Kun ihminen tulee uskoon, niin Jumalan kirkkaus, armo ja rakkaus tulee asumaan ihmisen sisimpään. Näin ollen meistä uskovista tulee niitä Jeesuksia jotka kohtaa Sakkeuksia. Se väline minkä kautta kohtaaminen tapahtuu, voi olla esimerkiksi facebook tai laskettelurinne. Näät sen yhden kaverin jolle et ole puoleen vuoteen jutellut ja vähän koodailet, ja saatat ehkä huomata miten Sakkeus voi löytää Isän rakkauden. Ja mää haluan haastaa sua tähän, olemaan Jeesus sua ympäröiville Sakkeuksille missä ikinä sää kuljetkaan. Eikä ainoastaan ei-uskovat ole Sakkeuksia, vaan kaikki ihmiset sun ympärillä, koska kaikilla ihmisillä on se sama jano Jumalan puoleen.

Tää on se mihin meidät on kutsuttu. Loistamaan. Kirkastamaan. Rakastamaan. Olemaan Jeesuksia Sakkeuksille. Palellaan taas asiaan!